Fernando ja heteronyymit
Suomennokset © 2023 Miika T. Meijer
Fernando Pessoa
- VIISTO SADE
V
Pihalla on aurinkohevoskarusellin pyörremyrsky…
Puut, kivet ja kukkulat tanssivat minussa…
Absoluuttinen yö kirkkaana markkinapaikkana, kuutamo aurinkoisena päivänä…
Ovat markkinain kaikki valot äänekkäinä takapihan muurilla…
Ryhmä ruukkuja päänsä päällä kanniskelevia tyttöjä
kulkee ohi, ja likomärkänä helottavassa auringossa
risteilee massiivinen kansanjoukko tuossa paikassa,
ihmisiä jotka sulautuvat kuutamoon ja öisiin katulyhtyjen valoihin.
Ja nämä kaksi ryhmää kohtaavat ja sekoittuvat,
kunnes niistä tulee yksi ollakseen molempia…
Markkinat, markkinain valot, ihmiset markkinapaikalla,
ja varjostava markkinoita ilmaan kohottava yö
on puiden latvojen yläpuolella auringon läpihiostama.
Ne näkyvät alapuolella kalliolla auringossa kimallellen,
ne pompahtavat esiin tyttöjen päällään kantamien ruukkujen takaa,
ja koko tämä keväinen maisema on kuu markkinoiden yllä,
ja markkinat äänineen ja valoineen on alkusyy tälle aurinkoiselle päivälle…
Yhtäkkiä jokin ravistelee näitä kahta hetkeä kuin seulaa,
ja kahden todellisuuden jauhe sekoittuu toisiinsa pudoten
satamapiirustuksiksi avoimille kämmenilleni,
jossa suunnattomat purjealukset lipuvat pois aikomuksenakaan palata…
Valkoista ja mustaa kultapölyä hyppysissäni…
Käteni ovat portaat markkinoilta poistuville tytöille,
yksin ja onnellisena tällaisena päivänä…
8.3.1914
Auringonpaiste niityn yllä
voisi olla parantava.
En rakasta minua rakastavia,
on yksipuolista olla rakastettu.
Tahdon vain puhtaan suudelman,
heikkenevän valon jakaman,
ja henkilöimätöntä abstraktia
rakkautta niittyjen kukkaloisteessa.
On loppu ihmistä, tämän hailakkaa
sanoin kuvaamatonta sielua.
Olematta ikinä sitä miltä näyttää,
se ryövää uneni… mielenrauhani.
21.8.1930
*** ***
Alberto Caiero
Yksikään Luonnosta muodostettu mielipide
ei pane yrttejä kasvamaan tai saa kukkia kukkimaan.
Kaiken kattava ymmärrys asioista
ei voisi ikinä olla käsitykseni asiasta.
Jos tiede pyrkii totuuteen,
eivätkö asiat ole todellisempaa tiedettä
olematta tiedettä?
Suljen silmäni, ja kova maa, jota vasten panen maaten
on niin todellinen, että tunnen sen selkämyksessäni.
Minun ei tarvitse perustella, missä lapaluuni ovat.
29.4.1918
Eläkää nykyisyydessä, te sanotte.
Eläkää vain nykyisyydessä.
Mutta minä en tahdo elää nykyisyydessä, haluan elää todellisuudessa.
Haluan asioita, jotka ovat olemassa, en aikaa, joka määrittelee niitä.
Mitä on nykyisyys?
Se on jonkinlainen suhde menneisyyden ja tulevaisuuden välillä.
Se on jotain, joka on olemassa muiden olemassa olevien syiden takia.
Haluan vain todellisuuden, asiat itsessään, ilman mitään
nykyisyyttä.
En tahdo sisältää aikaa tietoisuuteeni olemassa olevasta.
En tahdo ajatella asioista nykyolevana, tahdon ajatella
niistä asioina.
En tahdo erotella niitä itsestään kutsumalla niitä nykyisyydeksi.
Minun ei pitäisi kutsua niitä edes todellisiksi.
Minun ei pitäisi kutsua niitä miksikään.
Minun pitäisi nähdä ne, vain nähdä ne,
nähdä ne siihen asti, kunnes en enää ajattele niitä,
nähdä ne ajatta ja avaruudetta,
nähdä ne ilman mitään muuta kuin mitä näen.
Tämä on näkemisen tiedettä olematta ollenkaan tiedettä.
19.7.1920
* * * * * *
Álvaro de Campos
LISBON REVISITED (1923)
Ei, en halua mitään.
Sanoinhan jo etten halua mitään.
Älkää esittäkö minulle johtopäätelmiä!
Kuolema on ainoa johtopäätelmä.
Älkää tuputtako minulle käsityksiä estetiikasta!
Älkää puhuko minulle moraalista!
Viekää metafysiikkanne hemmettiin täältä!
Älkää yrittäkö uskotella minulle täydellistä järjestelmää, älkää ikävystyttäkö
minua vallankumouksellisilla ideoilla
tieteestä (aina tieteestä, voi Luoja, tieteestä!)―
tieteestä, taiteesta, modernista sivilisaatiosta!
Mitä pahaa minä muka olen tehnyt jumalille?
Jos teillä on hallussanne totuus, pitäkää hyvänänne!
Olen teknikko, mutta osaamiseni rajoittuu tekniikkaan,
muuten minä olen hullu, ja minulla on siihen täysi oikeus!
Ja täysin oikeutetusti vielä, kuuletteko?
Jätkää minut rauhaan, Jumalan tähden!
Haluatteko että minä olisin nainut, tyhjänpäiväinen, tylsä, kunnon
veronmaksaja?
Haluatteko että olisin kaiken tuon vastakohta, olematta minkään vastakohta?
Jos minä olisin joku toinen, lähtisin teidän matkaanne,
mutta koska minä olen mikä olen, unohtakaa!
Painukaa helvettiin ilman minua,
tai sallikaa minun painua helvettiin ihan yksin!
Miksi menisimme yhdessä?
Älkää tarttuko minua käsivarresta,
älkää pitäkö kiinni, minä en pidä siitä. Haluan olla rauhassa;
sanoinhan jo teille että olen yksin,
ja koen varsin rasittavaksi seurassa olon.
Oi, sininen taivas – jonka tunsin jo lapsena –
ikuinen tyhjä ja täydellinen totuus!
Oi, lempeä, muinainen ja vaitonainen Tejo,
pieni totuus kimaltavasta taivaasta heijasteena!
Oi, palannut suru, menneen ajan Lissabon vielä nyt!
Mitään minulle antamatta, mitään minulta ottamatta
ette ole mitään mitä tunnen.
Jättäkää minut siis rauhaan! En jää tänne sen pidemmäksi,
en ole koskaan jäänyt…
Ja siihen asti kun Kurimus ja Hiljaisuus kestävät, haluan olla yksin.
(1923)
Etäiset majakat,
jotka äkkiseltään tuovat valoa yöhön,
ja jotka poissaolo lyhykäisesti varastoi,
lietsovat tänä yönä tällä kannella ahdistusta!
Suremme heitä, jotka jouduimme jättämään
kuvitelmissamme.
Etäiset majakat…
Miten häilyväistä on elämä…
nopea leveäkiilainen valo toistuu leimahtaen
katseeni lainkaan sitä tavoittamatta.
Loittonemme kauemmaksi ja kirkas valo himmenee.
Etäiset majakat…
30.4.1926
* * * * * *
Ricardo Reis
Epäröivinä kuin unohdettu Aiolos,
niittyä hivelevä aamutuuli
ja varhainen aamun kajo.
Älkäämme, Lidia, kaivatko tältä hetkeltä
yhtään enempää aurinkoa tai tuulta
kuin vähäisen olemassa olevan.
13.6.1930
Hallitse tai vaikene. Älä tuhlaa itseäsi
luopumalla siitä, mitä sinulla ei ole.
Olisitko ollut hyvä siinä, missä Caesar oli?
Nauti pienuudestasi.
Ylläpitämäsi katos on parempi suoja
kuin palatsi, jolle olet velkaa.
27.9.1931