Empedokles

Muinaiskreikasta suomentanut Miika T. Meijer

Suomennokset © 2021 Miika T. Meijer

Empedokles (noin 492–432 eaa.) oli Etelä-Italiassa kreikkalaisen siirtokunnan esisokraatikko, Akragasin kaupungista kotoisin. Hänet tunnetaan mystikkona ja runoilijana, ja filosofina hän tuli tunnetuksi siitä, että hän esitti maailmankaikkeuden syntyä käsittelevän teorian, joka kattoi kaikki klassiset alkuaineet, maan, veden, ilman ja tulen. Legendan mukaan jumalallinen, oman uskomuksensa mukaan kuolematon Empedokles olisi kuollut hypättyään Etnaan.

                                            6

Heidän keskuudessaan oli mies, poikkeuksellisen terävä,

valtaisat saavutukset sydämessään valtaisa rikkaus,

oli monen ja erityisen toiminnan viisas mestari:

milloin tahansa neuvojaan tarjoten sydämestään

hän näki kaiken, mikä koskee,

ei vain kymmentä vaan kahtakymmentä ihmiselämää.

ἦν δέ τις ἐν κείνοισιν ἀνῂρ περιώσια εἰδώς,

ὂς δὴ μήκιστον πραπίδων ἐκτήσατο πλοῦτον.

παντοίων τε μάλιστα σοφῶν ἐπιήρανος ἔργων·

ὁππότε γὰρ πάσῃσιν ὀρέξαιτο πραπίδεσσιν,

ῥεῖ᾽ ὅ γε τῶν ὄντων πάντων λεύσσεσκεν ἕκαστον,

καί τε δέκ᾽ ἀνθρώπων καί τ᾽ εἴκοσιν αἰώνεσιν.

- Porfyrios (noin 232–noin 304)

                                            11

On oraakkeli välttämätön, muinainen asetus jumalilta,

ikuinen, vahvoin valoin vahvistettu,

ovat jotkut aina vajavaisia, kalliit raajansa vereen tuhrivat,

[turmeltunut tekstikohta] … vannovat väärin valan väärän antaa

jumalista, iättömän elämän voittaneista,

kolmekymmentä tuhatta ajanjaksoa hän vaeltaa pois siunattujen luota,

kasvaa kuolevaisiksi muodoiksi kaikenlaisiksi aikaa myöden

vaihdellen elämän haasteisia polkuja.

Sillä vahva eetteri ajaa hänet mereen

ja meri sylkee [hänet] maan pinnalle ja maa porottavaan

auringonpaahteeseen, ja sitten heittää [hänet] ilman pyörteisiin;

joista jokainen [hänet] vangitsee ja saa tuntea [hän] jokaisen vihan.

Minäkin olen yksi niistä, vaeltaja ja maanpaossa jumalilta,

mielettömien riitojen varassa.

ἔστιν ἀνάγκης χρῆμα, θεῶν ψήφισμα παλαιόν,

ἀίδιον, πλατέεσι κατεσφρηγισμένον ὅρκοις·

εὖτέ τις ἀμπλακίῃσι φόνῳ φίλα γυῖα μιήνῃ

†õς καὶ† ἐπίορκον ἁμαρτήσας ἐπομώσει

δαίμονες οἵτε μακραίωνος λελάχασι βίοιο,

τρίς μιν μυρίας ὧρας ἀπὸ μακάρων ἀλάλησθαι,

φυόμενον παντοῖα διὰ χρόνου εἴδεα θνητῶν

ἀργαλέας βιότοιο μεταλλάσσοντα κελεύθους.

αἰθεριον μὲν γὰρ σφε μένος πόντονδε διώκει,

πόντος δ᾽ ἐς χθονὸς οὖδας ἀπέπτυσε, γαῖα δ᾽ ἐς αὐγάς

ἠελίου φαέθοντος, ὁ δ᾽ αἰθέρος ἔμβαλε δίνῃς·

ἄλλος δ᾽ ἐξ ἄλλου δέχεται, στυγέουσι δὲ πάντες.

τῶν καὶ ἐγὼ νῦν εἰμι, φυγὰς θεόθεν καὶ ἀλήτης,

νείκει· μαινομένῳ πίσυνος.

- Diogenes Laertios (200-luku jaa.)

                                              21

Kerron sinulle lisäksi: yhdelläkään kuolevaisella ei ole kasvua,

tai loppua tuhoisalla kuolemalla,

sekoittuessaan toisiinsa ne ovat,

ja kasvu on ihmisen niille antama määritelmä.

ἂλλο δέ τοι ἐρέω· φύδις οὐδενός ἐστιν ἁπάντων

θνητῶν, οὐδε τις οὐλομένου τελευτή,

ἀλλὰ μόνον μίξις τε διάλλαξίς τε μιγέντων

ἐστί, φύσις δ᾽ ἐπὶ τοῖς ὀνομάζεται ἀνθρώποισιν.

- Simplikios (noin 490–noin 550)

                                              46

Terävänuolinen aurinko, lempeä kuu…

ἥλιος ὀξυβελὴς ἠδ᾽ ἱλάειρα σελήνη.

- Plutarkhos (noin 45–noin 125)

Päälähde

Brad Inwood, The Poem of Empedokles (2001)