Diogenes Apollonialainen

Muinaiskreikasta suomentanut Miika T. Meijer

Suomennokset © 2021 Miika T. Meijer

Diogenes (syntyi 460–430 eaa.) on viimeinen esisokraatikko. Hän eli doorilaisella alueella, vaikka kirjoittikin jooniaksi. Hän oli syntynyt Apolloniassa Kreetalla, mutta eli ainakin jonkin aikaa Ateenassa, jossa hän herätti pahennusta ateistisilla mielipiteillään joutuen näin hengenvaaraan. Aristofanes pani Sokrateen suuhun Diogeneen opetuksia näytelmässään Pilvet (Nefelai, noin 419–416 eaa.). Kuten opettajansa Anaksimenes, Diogenes katsoi, että kaiken olevaisen perustana oli ilma, josta muut aineet olivat peräisin. Suomennoskatkelmat noudattavat Hermann Dielsin teoksen Die Fragmente der Vorsokratiker 1 fragmenttijärjestystä.

Diogenes Apollonialaista ei pidä sotkea kuuluisaan kyynikkoon, Diogenes Sinopelaiseen (412–323 eaa.).

1

Kaikissa keskusteluissa minusta näyttää siltä, että lähtökohdasta tulisi tehdä kiistaton ja ilmaisun olla yksinkertainen ja arvokas.

ἀρχὴ δὲ αὐτῶ συγγπάμματος ἤδε· λόγου παωτὸς ἀρχόμενον δοκεῖ μοι χρεὼν εἶναι τὴν ἀρχὴν ἀναμφισβήτητον παρέχεσθαι, τὴν δὲ ἑρμηνείαν ἁπλῆν καὶ σεμνήν.

- Diogenes Laertios (200-luku jaa.)

3

Sillä ilman älykkyyttä ei olisi mahdollista jakaa asioita tai tapahtumia niin, että säilyttäisi kaiken, talven ja kesän, päivän ja yön, sateiden ja tuulien sekä hyvien säiden ehdot. Ja jokainen arvostelukykyinen huomaa, että kaikki muu hävitetään parhaalla mahdollisella tavalla.

ού γὰρ ἄν, φησίν, οἷόν τὲ ἦν οὕτω δεδάσθαι ἄνευ νοήσιος, ὥστε πάντων μέτρα ἔχειν, χειμωνός τε καὶ θέρους καὶ νυκτὸς καὶ ημέρας καὶ ὑετῶν καὶ ἀνέμων καὶ εὐδιῶν· καὶ τὰ ἄλλα, εἴ τις βούλεται ἐννοεῖσθαι, εὑρίσκοι ἄν οὕτω διακείμενα ὡς ἀνυστὸν κάλλιστα—

- Simplikios (noin 490–noin 550)

4

Ja lisäksi on vielä olemassa seuraavat todisteet. Ihmiset ja kaikki eläimet elävät hengittäessään ilmaa, ja niiden sielu ja älykkyys määräytyvät siitä, kuten tässä selvästi osoitetaan; kun se¹ otetaan pois, ne kuolevat ja älykkyys sammuu.

ἔτι δὲ πρὸς το΄θτοις καὶ τάδε μεγάλα σημεῖα.ἄνθροποι γὰρ καὶ τὰ ἄλλα ζῶια ἀναπνέοντα ζῶει τῶ ἀέρι. καὶ τοῦτο αὐτοῖς καὶ ψυχή ἐστι καὶ νόησις, ὡ δεδηλώσεται ἐν τῆι συγγραφῆι ἐμφανῶς, καὶ ἐὰν τοῦτο ἀπαλλαχθῆι, ἀποθνήισκει καὶ ἡ νόησις ἐπιλείτει.