Muinaiskreikasta suomentanut Miika T. Meijer

Suomennokset © 2021 Miika T. Meijer

Anaksimandros (noin 610–noin 546 eaa.) Miletoksessa syntynyt filosofi oli Thaleen (noin 624–noin 548 eaa.) oppilas ja työtoveri, Anaksimeneen (k. noin 525 eaa.) opettaja. Ennen Sokrateesta hän on tärkeä ajattelija ja keskeisimpiä joonialaisen luonnonfilosofian edustajia, jotka loivat kreikkalaisen perustan luonnontieteelliselle ajattelulle. Anaksimandros selitti kaikkeuden alkujuureksi äärettömän (apeiron), jonka omininaisuuksia tai luonnetta meille säilyneen tiedon valossa hän ei sen paremmin perustele.

Arkhē – ”Alkulähde”

a. Tämän alkulähteen sanotaan olevan seurausta määrittelemättömästä äärettömästä.

b. Todellakin tämän alkuperän samoin kuin päivän rajallisuuden kerrotaan olevan peräisin määrittelemättömästä ja heiveröisestä, alkulähteeksi (arkhē)¹ kutsutusta.

a. οὗτος ἀρχὴν ἔφη τῶν ὄντων φύσιν τινὰ τοῦ ἀπείρου,

b. οὗτος μὲν οὖν ἀρχὴν καὶ στοιχεῖον εἴρηκε τῶν ὄντων τὸ ἄπειρον τρῶτος τοὔνομα καλέσας τῆς ἀρχῆς.

- Hippolytos (noin 170–noin 235)

Apeiron – ”Ääretön”

Yhteen koottuna, alkulähde ei ole vettä tai mitään muuta tarkemmin määritel­tävää rajallista [ainetta], vaan alkuperältään se on ääretön.

λέγει δ᾽ (τὴν ἀρχην), μήτε ὕδωρ μή τε ἄλλο τι τῶν εἶναι στοιχείων, ἀλλ᾽ ἑτέραν τινὰ φύσιν ἄπειρον,

- Simplikios (noin 490–noin 550)

Olisi väärin sanoa äärettömän olevan [kumpikaan kahdesta ilmasta tai vettä tai jo­kin muu aineellinen elementti: olemuksestaan johtuen vesi todellakin on puut­teellinen ja laadultaan erityinen syy turmeltumiselle.] Sillä ääretön ei ole mi­tään sellaista kuin vesi, joka aktiivisena ei ole tarpeeksi kestävää eikä ole sa­massa mielessä tehokas alkuunpanija.

ἁμαρτάνει δὲ οὗτος μὴ λέγων τί ἐστι το ἂπειρον, [πότερον ἀήρ ἐστιν ἢ ὕδωρ ἢ γῆ ἢ ἄλλα τινὰ σώματα ἁμαρτάνει οὖν τὴν μὲν ὕλην ἀποφαινόμενος, τὸ δὲ ποιοῦν αἴτον ἀναιρῶν.] τὸ γὰρ ἄπειρον οὐδὲν ἄλλο ἢ ὕλη ἐστίν· οὐ δύναται δὲ ἡ ὕλη εἶναι ἐνέργεια, ἐὰν μὴ τὸ ποιοῦν ὑποκέηται.

- Aëtius (noin 396–454)

Taivas ja järjestys (κόσμος)

Siten muuttuessaan (ääretön) kehittyi itse taivaaksi ja järjestykseksi.

ἐξ ἧς (φύσεως ἀπείρου) ἅπαντας γίνεσθαι τοὺς οὐρανοὺς καὶ τοὺς ἐν αὐτοῖς κόσμους·

- Simplikios (noin 490–noin 550)

Tästä kaikesta se kehittyi ja siitä tuli kaiken tuho. Sen vuoksi äärettömästä syntyi järjestys ja tuo tuho oli kuin sitä ei olisi (koskaan) tapahtunut.

ἐκγὰρ τούτον πάντα γίγνεσθαι καὶ εἰς ταῦτο πάντα φθείρεσθαι. διὸ καὶ γεννᾶσθαι ἀπείρους κόσμους καὶ πάλιν φθείρεσθαι εἰς τὸ ἐξ οὖ γίγνεσθαι.

- Aëtius (noin 396–454)   

Asioiden järjestyksestä

Synnyttyään asiat palaavat välttämättömyyden tilaan tuhoutuakseen; sillä ne ovat rangaistuksen alaisia ja ne tukevat toisiaan epäoikeudenmukaisuudelta ajan määräämän järjestyksen mukaan, melko runollisella kielellä ilmaistuna.

ἐξ ὧν δὲ γένεσις ἐστι τοῖς οὖσι, καὶ τὴν φθορὰν εῖς ταῦτα γίνεσθαι κατὰτὸ χρεών, διδόναι γὰρ αυτὰ δίκην καὶ τίσιν ἀλλήλοις τῆς ἀδικίας κατὰ τὴν τοῦ χρόνου τάξιν, ποιητικωτέροις οὕτως ὀνόμασιν αὐτὰ λέγων.

- Simplikios (noin 490–noin 550)